 |
|||
| Ammattilaisen sisäänkirjautuminen |
|
Tekstin koko: |
Sisältö
Alueellinen hoito-ohjelma Skitsofrenia
Hoidon tavoitteet _______________________________________________________________ Käypä hoito –suositus Skitsofrenia Hoito-ohjelma pdf-tiedostona (sisällysluettelo mukana) Skitsofreniapotilaan hoitoketju Satakunnan sairaanhoitopiirissä vuokaaviona _______________________________________________________________ Hoidon tavoitteet• Psykoosin ensioireiden mahdollisimman varhainen toteaminen _______________________________________________________________ Hoidon porrastuksen periaatteetPerusterveydenhuollon tehtävät • Psykoottisen häiriön tunnistaminen ja hoitoonohjaus Erikoissairaanhoidon tehtävät • Ensikertaa psykoottisesti oireilevien diagnosointi
_______________________________________________________________ Hoidon kulku perusterveydenhuollossaPotilaan tutkiminen Keskeinen menetelmä on kliininen haastattelu: • sekä potilas että omainen haastatellaan Diagnoosi pohjautuu oireisiin ja esitietoihin. Psykoosiin viittaavia oireita ovat sekä suoraan todellisuudentajun horjumisesta kertovat oireet että toimintakyvyn lasku. Oireilu voi alkaa äkillisesti, mutta usein myös vähitellen, hiipimällä, jolloin lähipiirin saattaa olla vaikeampi tunnistaa sitä. Skitsofrenian oireet Ennakko-oireet • Ennen sairastumista alkanut eristäytyminen ihmisistä Ennakko-oireet ovat aihe potilaan tiiviimpään seurantaan. Psykoosioireet (ns. positiiviset oireet) • Aistiharhat, jotka yleisimmin kuuloharhoja, esim. kehottava tai kommentoiva puhe, keskenään keskustelevat äänet • Hajanaisuus tai sekavuus • Vaikutus- ja merkityselämykset. Esim. kokemus, että on ulkopuolisten henkilöiden tai voimien vaikutuksen alainen. Potilas voi epärealistisesti tulkita havaitsemiaan asioita merkeiksi tai viesteiksi. • Outous, joka voi ilmetä olemuksessa, käyttäytymisessä, ajatussisällöissä tai tunnereaktioissa • Korostunut epäluuloisuus, mikä saattaa vaikeuttaa kodin ulkopuolella liikkumista Negatiiviset oireet • Toimintakyvyn lasku, joka voi ilmetä esimerkiksi työkyvyn tai koulumenestyksen heikkenemisenä • Eristäytyminen
Somaattisen sairauden poissulkeminen Psykoottisia oireita voivat aiheuttaa: • Somaattiset sairaudet: temporaaliepilepsia, aivokasvain, aivohalvaus, aivovamma, keskushermoston tulehdukset, kilpirauhasen ja lisämunuaisen toimintahäiriöt, vitamiinin puutokset, autoimmuunisairaudet, raskasmetallimyrkytykset. • Delirium, joka on tavallisesti päihteiden käytön äkillisen keskeyttämisen seuraus, mutta voi johtua myös vakavista somaattisista sairauksista. Deliriumin yleisimpiä oireita ovat: orientaation pettäminen, näköharhat ja sekavuus. Tyypillistä on voinnin nopea vaihtelu jopa hetkellisesti täysin oireettomaksi. Anamneesin huomioiminen ja voinnin seuranta ovat välttämättömiä. Tarvittavat tutkimukset: • Somaattinen ja neurologinen status Somaattisen sairauden poissulkemiseksi tarvittavat tutkimukset tehdään perusterveydenhuollossa. Mikäli psykoosin syyksi todetaan somaattinen sairaus tai delirium, potilas ohjataan kiireellisenä Satakunnan keskussairaalan tai Rauman aluesairaalan somaattiselle osastolle. Hoitoonohjaus psykiatriseen erikoissairaanhoitoon Kaikki uudet psykoosiepäilyt lähetetään perustutkimuksen jälkeen erikoissairaanhoitoon. Mahdollinen skitsofreniadiagnoosi ja akuuttivaiheen hoito tehdään aina erikoissairaanhoidossa. Psykoottisuus ei välttämättä edellytä sairaalahoitoa. Mikäli potilas on kykenevä yhteistyöhön ja selviytyy avohoidossa, ensisijainen jatkotutkimus- ja hoitopaikka on psykiatrian poliklinikka. Hoitoonohjauksen yhteydessä on samalla huomioitava omaiset, erityisesti lapset. Tarvittaessa otetaan yhteyttä lastensuojeluun tai autetaan omaisia järjestämään muu tarvittava tuki. Avohoito vai sairaala? Sairaalahoito on välttämätön, jos psykoottinen potilas on: • itsetuhoinen tai vaarallinen muille Sairaalahoito on aiheellinen, jos potilas • sairaudentunnon puutteellisuuden vuoksi laiminlöisi avohoitonsa ja vointi todennäköisesti huononisi. • omaiset kärsivät kohtuutonta haittaa ja uupuvat Vaikea-asteisina myös riski voinnin heikkenemisestä ja omaisten kokema haitta ovat aihe tahdosta riippumattomaan sairaalahoitoon. Epäselvissä tapauksissa voi tarvittaessa ottaa yhteyttä vastaanottavaan sairaalaan. Lähete Lähettäminen psykiatriseen avohoitoon tapahtuu B1-lähetteellä. Akuutisti psykoottiset lähetetään suoraan sairaalahoitoon joko B1- tai M1-lähetteellä. B1-lähete: lähete avohoitoon tai vapaaehtoiseen sairaalahoitoon. B1-lähete kirjoitetaan aina kun potilas pystyy yhteistyöhön ja suostuu vapaaehtoiseen hoitoon. Mikäli arvioidaan, että yhteistyökyky on hetkellistä tai muuten epäluotettava, käytetään M1 -lähetettä. B1-lähetteessä tarvitaan ainakin seuraavat tiedot: • kiireellisyyden määrittely: päivystys, 1-7 pv, 8-30 pv M1-lähete Mielenterveyslain mukaiset kriteerit M1-lähetteeseen täyttyvät, kun: 1. Potilaan todetaan tai epäillään olevan mielisairas • pahentaisi hänen mielisairauttaan 3. Mitkään muut mielenterveyspalveluiden vaihtoehdot eivät sovellu käytettäviksi tai ovat riittämättömiä Kaikkien edellytysten 1-3 on täytyttävä samanaikaisesti. Alle 18-vuotias voidaan määrätä hoitoon tahdosta riippumatta myös, jos hän on vakavan mielenterveyshäiriön vuoksi hoidon tarpeessa ja muut mielenterveyspalvelujen muodot ovat riittämättömiä. Huom! Kohdat 1 ja 3 on aina rastitettava, ja kohtaan 2 on laitettava vähintään yksi rasti, muutoin lähete ei ole lainvoimainen. On tärkeää huomata, että lähettävän lääkärin ei tarvitse olla varma psykoosidiagnoosista. Esim. psykoosiin viittaava, saattajilta saatu anamneesi on syytä ottaa huomioon tilanteessa, jossa psykoosioireet eivät ole ilmeisinä havaittavissa tutkimushetkellä. Kun potilas lähetetään sairaalaan päivystyksenä, suositellaan jo lähettämistilanteessa yhteydenottoa sairaalaan. • Lähete on voimassa 3 päivää. _______________________________________________________________ Hoidon kulku erikoissairaanhoidossa
Diagnosointi Psykoosidiagnoosi tarkennetaan erikoissairaanhoidossa. Taudinmäärityksen suorittaa psykiatrian erikoislääkäri. Diagnoosi perustuu huolelliseen moniammatilliseen tutkimukseen, johon osallistuvat psykiatrin lisäksi psykologi, sosiaalityöntekijä ja psykiatrian sairaanhoitaja. Tutkimuksissa selvitetään tarkasti oireiston, toimintakyvyn ja kognitiivisen suorituskyvyn tasoa. Paranoidisen (F20.0), hebefreenisen (F20.1), katatonisen (F20.2) ja erilaistumattoman (F20.3) skitsofrenian yleiset diagnostiset kriteerit: Vähintään yksi oire tai oireyhtymä luettelosta 1 tai vähintään kaksi oiretta luettelosta 2 ilmenee suurimman osan aikaa (tai jonkin aikaa useimpien päivien aikana) vähintään yhden kuukauden kestäneen psykoottisen sairausjakson aikana. 1. Vähintään yksi seuraavista:
2. Tai vähintään kaksi seuraavista:
Lisäksi tilan on täytettävä seuraavat ehdot:
Skitsofreniapotilaan psykiatrinen avohoito • Toteutetaan psykiatrian poliklinikoilla, päiväosastoilla ja kuntoutukseen erikoistuneissa yksiköissä (kuntoutumisyksiköt, kuntoutustyöryhmät ja kuntoutuskodit). • Vaatii aina laajaa yhteistyötä eri psykiatrian yksiköiden ja muiden organisaatioiden välillä (esim. sosiaalitoimi, perusterveydenhuolto, työvoimatoimisto, koulutoimi, Kela ja kolmas sektori). • Perustuu kirjalliseen hoitosuunnitelmaan. Akuutin vaiheen hoito • Lääkäri ja moniammatillinen tiimi arvioivat diagnosoinnin jälkeen tarkoituksenmukaisen hoitoratkaisun. • Keskeisiä hoidon osia ovat aina lääkitys ja pitkäjänteinen hoitosuhde. • Autetaan potilasta ja läheisiä selviytymään sairauden aiheuttamasta kriisistä ja sopeutumaan sairauteen. • Perheen kanssa luodaan luottamuksellinen yhteistyösuhde. • Tarvittaessa päädytään tässä vaiheessa sairaalahoitoon. Tasaantuneen vaiheen hoito ja kuntoutus Akuuttivaiheen oireiden lievityttyä seuraa voinnin vähittäinen tasaantuminen. Potilas on vielä pitkään herkkä psykoosin uusimiselle ja tarvitsee tiivistä hoitoa ja tukea, jotta oireiden lievittyminen jatkuisi ja sairauden remissiotila vakiintuisi. • Pyritään lääkinnällisen kuntoutuksen keinoin edelleen vähentämään oireilua ja saamaan sairaudesta johtuva haitta mahdollisimman vähäiseksi. • Lisätään potilaan tietoa sairaudesta ja sen hallinnasta mm. oireidenhallinnan avulla. • Jatketaan psykoedukatiivista perhe- ja omaistyötä. • Toteutetaan sosiaalista, toiminnallista ja ammatillista kuntoutusta sekä ryhmä- että yksilömuotoisesti. • Yhteistyötä yhteiskunnan muiden tahojen kanssa lisätään. • Huomioidaan mahdollinen psykoosin jälkeinen masennus. Vakiintuneen vaiheen hoito ja kuntoutus Vakiintuneessa vaiheessa voinnissa ei enää esiinny suuria vaihteluita, potilaalla on riittävä sairaudentunto, hän selviytyy sairautensa hoidosta ja toimintakyky riittää arkipäivästä selviytymiseen. • Kun potilaan hoito- ja kuntoutumistavoitteet katsotaan saavutetuiksi tai niitä ei kuntoutumisvalmiuden puutteen vuoksi voida saavuttaa, on useimmiten mahdollista siirtää hoitovastuu perusterveydenhuoltoon tai yksityissektorille. Potilas siirtyy ennalta sovittuun jatkohoitopaikkaan. Jatkohoitopaikkana voi olla perusterveydenhuolto, sen psykiatriset erityispalvelut tai yksityinen sektori. • Hoitoon liitetään ylläpitävää kuntoutusta, tavoitteena elämänhallinnan ja – laadun lisääminen sekä sairauden pahenemisvaiheiden ehkäiseminen. Toteuttajina ovat usein sosiaalitoimi, kolmas sektori tai yksityinen sektori. Avohoidosta sairaalahoitoon lähettäminen • Jo hoidon alussa, joskus ensikäynnilläkin voi ilmetä sairaalahoidon tarve, jolloin potilas joudutaan ohjaamaan sairaalahoitoon. • Skitsofreniassa esiintyy melko tavallisesti pahenemisvaiheita, jolloin sairaalahoito on tarpeen, varsinkin ensimmäisinä vuosina. • Usein syynä on sairaudentunnon kehittymättömyys, jolloin potilas ei motivoidu hoitoon ja voi jättää lääkkeet pois. • Relapsit voivat liittyä myös elämäntilanteiden tuoman stressin lisääntymiseen. • Lähetteen sairaalahoitoon tekee virka-aikana ensisijaisesti hoidosta vastaava lääkäri. Jos potilasta ei saada vastaanotolle tai sairaalahoidon tarve ilmenee virka-ajan ulkopuolella, lähetteen tekee terveyskeskuslääkäri, jolla on mielenterveyslain mukaan virkavelvollisuus arvioida tietoonsa saatetun psykoottiseksi epäillyn potilaan hoidon tarve. • Avohoidon ja sairaalan yhteistyö on erittäin tärkeää hoidon onnistumisen, johdonmukaisuuden ja hoitoon sitoutumisen kannalta. Avohoidon työntekijä osallistuu hoitokokouksiin hoidon alku- ja loppuvaiheessa, tarvittaessa useammin. Hoito sairaalassa Akuuttivaiheen sairaalahoito toteutuu suljetulla tai avoimella osastolla Harjavallan sairaalassa tai Rauman akuuttipsykiatrian osastolla. Akuutin vaiheen sairaalahoito Hoidon tavoitteena on psykoosin lievittäminen lääkityksen, hoidollisen vuorovaikutuksen ja turvallisen hoitoympäristön keinoin. Luottamuksellinen yhteistyösuhde sekä potilaan että hänen läheistensä kanssa parantaa hoitotulosta. Akuuttivaiheen sairaalahoito on mahdollisimman lyhyt. • Mikäli potilas on otettu M1-lähetteen perusteella tarkkailuun, viimeistään neljän vuorokauden kuluttua tehdään päätös tahdosta riippumattoman hoidon jatkamisesta tai lopettamisesta mielenterveyslaissa säädetyllä tavalla. Tavoitteena on aina hoidon toteuttaminen yhteistyössä potilaan kanssa. • Kun potilaan vointi on parantunut riittävästi, potilas siirtyy akuuttipsykiatrian osastolta joko suoraan avohoitoon tai kuntouttavaan osastohoitoon. Olennaisia kysymyksiä ovat potilaan selviytyminen avohoidossa sekä kuntoutustarve. Tasaantuneen vaiheen sairaalahoito Sairaalahoitoa jatketaan kuntoutusosastolla, kun potilaalla on kuntoutustarvetta ja –valmiutta, mutta ei vielä riittäviä edellytyksiä siirtyä avohoitoon. Kuntoutusosastolla tarjotaan säännöllinen päivä- ja viikko-ohjelma ja turvalliset vuorovaikutussuhteet, jotka koostavat potilasta. • Kuntouttavan sairaalahoidon tavoitteena on saavuttaa sellaiset sosiaaliset ja toiminnalliset valmiudet, että potilas on kykenevä tulemaan toimeen ja jatkamaan kuntoutumistaan avohoidossa. Usein ensimmäiset kontaktit tulevaan jatkohoitopaikkaan toteutetaan jo sairaalahoidon aikana. • Kuntoutuksen välineitä ovat psykoedukatiiviset työmuodot, ryhmät ja kuntoutuksen kokonaismallit, kuten oppimisterapeuttinen vastuutasomalli ja itsenäiseen elämiseen tukeva sosiaalisten ja toiminnallisten taitojen harjoittelu osastolla. • Jatkohoitona sairaalahoidon jälkeen on ensipsykoosien kohdalla aina psykiatrinen avohoito. Sairauden pahenemisvaiheiden jälkeen potilas voi palata lähettävään hoitopaikkaan. Jatkohoitoon siirtyminen tapahtuu saattaen ja suunnitelmallisesti, yhteistyössä tulevan hoitotahon/henkilön kanssa. • Intervallihoidot, suunnitellusti sairaalassa toteutetut kuntoutusjaksot ovat osoittautuneet käyttökelpoisiksi potilaan tilan seurannassa ja toimintakyvyn ylläpitämisessä ja parantamisessa silloin kun tämä ei avohoidossa onnistu. Intervallihoidoissa käyvillä potilailla on tavallisesti jo ennalta suunniteltu kuntoutusohjelma. _______________________________________________________________ Jatkohoito perusterveydenhuollossa
Erikoissairaanhoidon jälkeinen jatkohoito toteutuu terveyskeskuksissa. Jatkohoidon keskeinen tehtävä on sairauden pahenemisvaiheiden, relapsien estäminen. Se on vakiintuneen vaiheen ylläpitävää hoitoa ja kuntoutusta, jonka pohjana on erikoissairaanhoidon kanssa yhdessä laadittu hoito- ja kuntoutussuunnitelma. Perusterveydenhuollon tehtävinä on: • lääkehoidon seuranta • pysyväisoireiden seuranta ja hallinnan edelleen opettelu Osassa terveyskeskuksista toimii erityinen psykiatrian työryhmä tai psykiatrinen esh., joka vastaa psykiatrisesta hoidosta ja kuntout ksesta.Hoitoonohjaus erikoissairaanhoitoon sairauden pahenemisvaiheissa. Akuutin psykoosin uusiessa potilas ohjataan tarvittaessa erikoissairaanhoitoon, joko avo- tai osastohoitoon. Perusterveydenhuollon valmius ottaa potilas vastaan tarvittaessa päivystysluontoisesti auttaa parhaassa tapauksessa tarttumaan tilanteeseen niin että sairaalahoitoa ei tarvita. • Pohjana hoitoratkaisulle on jatkuvan, usein pitkäaikaisen hoitosuhteen tuoma potilaan, hänen sairautensa ja olosuhteidensa tuntemus. • Mikäli potilas on käynyt oireidenhallintakurssin, käytetään hyväksi sentietoja ja otetaan huomioon hänen henkilökohtaiset hallintakeinonsa. • Hoidon tarpeen arvioinnissa voidaan konsultoida erikoislääkäriä _______________________________________________________________ Somaattisen terveydentilan huomiointiSomaattinen alkututkimus, neurologinen tutkimus mukaan luettuna, kuuluu tehdä aina, koska skitsofreniapotilailla esiintyy muuta väestöä runsaammin somaattisia sairauksia. Osa niistä liittyy psyykenlääkkeiden käyttöön, niiden sivuvaikutuksiin. Skitsofreniapotilailla usein esiintyviä somaattisia ongelmia ovat: • sydän-ja verisuonitaudit • Lisäksi potilas ohjataan tarvittaessa esim. omalle yleislääkärille somaattisen tilan tutkimista varten. • Oma lääkäri vastaa tarvittavista seurannoista, erityisesti verensokerin, kolesterolin, rasva-arvojen, verenpaineen ja painon seurannasta. Nämä tutkimukset tehdään kerran vuodessa. • Lähes joka toisella skitsofreniapotilaalla esiintyvän päihdeongelman toteamiseksi on syytä haastatella myös läheisiä ja käyttää laboratoriomäärityksiä somaattisen tutkimuksen lisänä. Skitsofreniapotilaiden kyky hakeutua oma-aloitteisesti tutkimuksiin tai kuvata oireitaan on heikentynyt, joten aktiivisen seurannan järjestäminen on tarpeen. Hoidon yhteydessä tulee potilasta kannustaa terveiden elämäntapojen noudattamiseen _______________________________________________________________ Hoitoa tukevat palvelutHoidon toteuttaminen asianmukaisesti edellyttää laaja-alaista yhteistyötä terveydenhuollon ulkopuolisten tahojen kanssa. Hoitoketjuun liitetään sen eri vaiheissa terveydenhuollon ulkopuolisia palveluita. Potilas tarvitsee lähes aina jatkuvaa tukea arkielämästä selviytymiseen. Mikäli tukea ei ole saatavilla, on seurauksena lisääntynyt stressi ja sairauden pahenemisvaihe. Myös omaisten jaksamisen tukeminen on paitsi inhimillisesti, myös potilaan selviytymisen kannalta tarpeellista. Sairauden eri vaiheissa voidaan tarvita: • sosiaalitoimen aikuissosiaalityötä Sairauden tasaantuneessa vaiheessa muiden kuin terveydenhuollon piiriinkuuluvien tahojen merkitys edelleen korostuu potilaan hyvän voinnin ylläpidossa ja syrjäytymisen ehkäisyssä. _______________________________________________________________ Tiedonkulku hoitotahojen välillä• Tulotilanteesta lähettävälle taholle palaute, josta ilmenevät johtopäätökset ja suunnitelma. • Lupaa lähettää loppuarvio sovittuun jatkohoitopaikkaan ei tarvita! • Potilaita motivoitava lupaamaan tarpeellisten tietojen lähettämisen muille tahoille. _______________________________________________________________ Kirjallisuutta
_______________________________________________________________ Hoito-ohjelmasta vastaavatTerveyskeskukset Euran terveyskeskus
Huittisten seudun thky Lääkäri Markku Marttila 02-7651231 Kankaanpään thky Luoteis-Satakunnan kttky Lääkäri Tapio Lipsanen 02-5405611 Luvian terveyskeskus Johtava lääkäri Esa Lähteenmäki 02-5408133 Porin terveyskeskus Ylilääkäri Seppo Ojanen 02-6213500 Rauman kttky Johtava ylilääkäri Veijo Hakanen 02-83511 Säkylä-Köyliön kttky Ulvilan kttky Johtava lääkäri Kyösti Lemmetty 02-6772277 Satakunnan sairaanhoitopiiri, psykiatrian tulosalue Ylilääkäri Arto Rainerma 02-6274300 Sähköpostit ovat muotoa etunimi.sukunimi@satshp.fi |
Muut nostot
Lisätoiminnot
Verkkopalvelun opaste | Sivukartta | Palaute | Tulosta sivu | Takaisin sivun ylälaitaan